Englanninspringerspanieli on ylös ajava ja noutava metsästyskoira. Rotu on suuri maaspanieli (vertaa vesispanieli). Kuitenkin se sopeutuu hyvin myös kotikoiraksi (ei ole pakko käyttää metsässä). Kuitenkin koira on sisimmissään käyttökoira ja nauttii metsässä juoksemisesta kuin vapaan taivaan lintu. Englanninspringerspanielin tehtävä metsässä on ajaa linnut tai turkisriista liikkeelle sekä noutaa kuollut tai haavoittunut riista niin maalta kuin vedestä. Englanninspringerspanielia voidaan käyttää myös esim. jälkikoirana ja ajamaankin riistaa.
Englanninspringerspanieli kuuluu Englannin kennelliiton ja FCI:n tunnustamiin seitsemään brittiläiseen spanielirotuun (cockerspanieli, clumberinspanieli, fieldspanieli, irlanninvesispanieli, englanninspringerspanieli, sussexinspanieli ja walesinspringerspanieli). Näiden jokseenkin toistensa näköisten rotujen käyttöominaisuudet ja alkuperä ovat varsin samanlaiset. Kaikki rodut ovat melko pieniä ja helposti koulutettavia metsästys/seurakoiria. Kaikkien spanielirotujen rotujärjestö on Suomen Spanieliliitto, joka on perustettu vuonna 1964. Rotujärjestön tehtävänä on tuomarikoulutus, jalostusneuvonta, pentuvälitys, näyttelyiden ja kokeiden järjestäminen, jäsenkerhojen opastus, järjestön lehden julkaisu, vuosikirjojen julkaisu yms. Yhteisen rotujärjestön lisäksi jokaisella rodulla on oma rotuyhdistyksensä (springerspanieleilla tämä on nimeltään Springerspanielit r.y.).
Rotu jakautuu kahteen tyyppiin; metsästystyyppiin (käyttölinjaisiin) ja näyttelytyyppi (näyttelylinjaisiin). Tämä on erittäin yleistä roduilla, joita käytetään metsästyksessä (joillakin puuttuu vain näyttelytyyppi kokonaan). Sprinkuilla näyttelytyyppikin jakautuu käytännössä eurooppalaisiin ja jenkkiläisiin. Näyttelylinjaisiin kuuluvilla sprinkuillakin metsästetään, mutta käyttölinjan koirat ovat erikoistuneita metsästykseen. Näyttelylinjan ja käyttölinjan koiria ei käytetä Suomessa eikä rodun kotimaassa Iso-Britanniassa siitokseen keskenään.
Englanninspringerspanielilla on pitkä historia ja se on alusta lähtien ollut käyttökoira. Tällä hetkellä se on Suomen toiseksi yleisin spanielirotu cockerspanielin jälkeen. Suomessa olevista sprinkuista yli 90 prosenttia on eurooppalaisen näyttelytyypin edustajia. Metsästyslinjaisten osuus on vähäinen muutaman prosentin luokkaa (pentueita syntyy vain 3-4 vuodessa). Nykyään springerspanieleita rekisteröidään Suomessa noin 200 kappaletta vuodessa. Brittein saarilla englanninspringerspanieli on perinteisesti ollut toiseksi suosituin spanielirotu cockerspanielin jälkeen. Vuonna 2000 englanninspringerspanieli oli Brittein saarilla kaikista roduista kuudenneksi suosituin (cockerspanieli oli samalla listalla kolmas ja labradorinnoutaja ykkönen!). Suomessa saman listan mukaan enkut eivät kuulu 20 suosituimman joukkoon, mutta cockerspanieli löytyy sijalta 15. Ruotsissa tämä rakastettava rotu ylsi yhdeksännelle ja Islannissa kymmenennelle sijalle suosittujen koirarotujen listalla. Eli kyse ei ole mitenkään harvinaisesta rodusta, mutta tietenkin rodun suosio ei ole jokaisessa maailman kolkassa yhtä hyvä vaan lähinnä Keski- ja Pohjois-Euroopassa.
Huolimatta näistä olemassa olevista erilaisista rotutyypeistä, rotumääritelmä tuntee vain yhden tyypin englanninspringerspanielin (ei erottele tyyppejä). Englanninspringerspanieli on vahva kuin entisajan lintukoirat, mutta toisaalta myös sopusuhtainen ja tyylikäs kuin nykyinen cockerspanieli, johon sitä muuten usein verrataan huolimatta suuremmasta koosta ja vähemmän hienostuneista piirteistä. Itsekin huomaan joskus kuvaavani sprinkkua lähes samanlaiseksi kuin cockeri, mutta hieman isommaksi (etenkin sellaisille, jotka eivät tunne rotua).