Englanninspringerspanieli kuuluu perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelmaan eli PEVISA-ohjelmaan. Tämä ohjelma edellyttää, että kaikkien jalostukseen käytettävien yksilöiden lonkat sekä silmät tulee tutkituttaa ennen kuin pentuja voidaan rekisteröidä. Eli nämä ovat rodun yleisimpiä sairauksia. Joitakin epilepsia-, kilpirauhasen vajaatoiminta-, ihosairaus-, allergia- sekä korvaongelmatapauksia on ollut, mutta rotu on pääosin varsin terve. Tässä kappaleessa on keskitytty sairauksiin vain englanninspringerspanielien kannalta.
Virallinen lonkkakuvaus tulee tehdä yli vuoden ikäiselle koiralle. Arvosteluasteikko lonkille on A-E, joista A tarkoittaa täysin tervettä. Koira saa molemmista lonkistaan arvostelun ja niiden perusteella määritellään yksi arvo. C-lonkkaistakin koiraa saa käyttää jalostukseen, mutta tämä saattaa olla jo ns. "selittelyn paikka" muille rodun kasvattajille. B-lonkkaisten käyttö on varsin yleistä. Lonkkakuvaus suoritetaan eläinlääkärillä ja sen hinta on noin 60-100 €. Eläinlääkäri tarkistaa kuvat ja lähettää ne sinun suostumuksellasi Kennelliiton lääkärille (Annie Liman). Kennelliitto lähettää 1-4 viikon kuluessa virallisen lonkkalausunnon sinulle kotiisi (tai oikeastaan postiin, josta voit sen korvausta vastaan noutaa).
Tästä virallisesta lausunnosta ja sen oikeudenmukaisuudesta on monta eri mielipidettä ja asiaa on pohdittu tarkoin lähivuosina myös Kennelliiton jalostustieteellisessä toimikunnassa. Kennelliiton lääkäri on koulutettu erityisesti lonkkakuvien arvosteluun ja hänen on todettu arvostelevan lonkat moitteettomasti, FCI:n arvosteluohjeiden mukaisesti. Mutta onhan se ymmärrettävää, että kun on kyse omasta koirasta ja tulos on huono, niin väkisin tulee mieleen syyttää lonkkalausunnon antajaa. Ja joskus tähän voi olla syytäkin, eli valituksen saa tehdä ja tuleekin tehdä mikäli se on perusteltua.
Lonkkavikaprosentti englanninspringerspanieleilla on ollut jo pitkään noin 30% ja näistä vioista suurin osa on lievää C-astetta. C-lonkat eivät sinänsä edes haittaa koiraa koko sen elämän aikana. E-asteisia vikoja on lähivuosina ollut erittäin harvoin (joinakin vuosina ei lainkaan).
Silmäsairauksista vastustamisohjelmaan kuuluvat harmaakaihi (HC) ja verkkokalvon rappeuma (PRA). Vuosittain silmätutkimuksia tehdään noin sadalle rodun edustajalle ja näistä 1-2 prosentilla on todettu näitä sairauksia.
Tämän sairaus on otettu osaksi rodun terveystilannetta kuvatessa, koska monella on varmasti harhakäsityksiä fucosidosiksesta, sen yleisyydestä sekä seuraamuksista. Kyseessä on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy kun koiralla on mutaatio geenissä, joka ohjaa tiettyjä entsyymejä. Tarkemmin en ala tässä puimaan sitä mitä tuo entsyymi tekee, mutta sen verran tiedän, että kyseessä on entsyymi, joka jollakin keinoin hajottaa monimutkaisia molekyylejä, jotka siten pääsevät pois solusta. Kun koiralla on mutaatio tuossa entsyymiä ohjaavassa geenissä, nämä molekyylit eivät rikkoudu ja näin kerääntyvät soluun. Tämä poikkeava toiminta lopuksi häiritsee solun kykyä toimia.
Kun solujen toiminta häiriintyy, se aiheuttaa oireita hermostoissa (keskushermostossa ja muissakin). Jotkin elimet sietävät molekyylien kerääntymiset soluihin suhteellisen hyvin, mutta keskushermosto on osoittautunut erittäin herkäksi. Kliiniset oireet ovat käytöshäiriöitä sekä motoriset toimintahäiriöt, jotka alkavat noin 1-2 vuoden iässä. Sairastavilla koirilla esiintyy outoja käyttäytymismalleja, jotka voivat olla aggressiivisia tai erikoisen masentuneita. Lisäksi voi esiintyä vanhojen opittujen käytöstapojen unohtamista. Sairastuneella koiralla voi olla myös tasapainohäiriöitä. Joskus koira tulee sokeaksi ja kuuroksi ja saattaa kärsiä suolistohäiriöistä kuten oksennuksesta tai ripuloinnista.
Fucosidosis kehittyy nopeasti ja näin myös koiran kuolema tai eutanasia usein tapahtuu jo muutaman viikon kuluttua ensimmäisistä oireista. Tautia esiintyy niin näyttely- kuin metsästyslinjaisissakin koirissa, eli tämä ei ole rajana. Periytyvyys on piilevää eli koira voi olla fucosidosis-kantaja vaikka ei sairastaisikaan tautia. Vain koira, jonka molemmat vanhemmat ovat kantajia voi sairastua tautiin. Kantajaksi voi tulla vain jos jompi kumpi vanhemmista on kantaja. Sairas koira periyttää aina geenin jälkeläisiinsä. Koirat pystytään DNA-testaamaan. Näin voidaan koira todeta terveeksi, kantajaksi tai sairaaksi.
Suomessa ei tiettävästi ole tavattu AINOATAKAAN fucosidosis-tapausta! Ruotsissakin tautia on tavattu vain alle kymmenen kertaa viimeisen 15-20 vuoden aikana!!! Ja pitää ottaa huomioon, että Ruotsissa rotu on PALJON yleisempi kuin Suomessa (10. suosituin rotu naapurimaassamme). Lisäksi tautia on tavattu muutamia tapauksia näyttelylinjoissa Iso-Britanniassa ja Australiassa, mutta myös metsästyslinjoissa (field trials). Yhdysvalloissa on todettu myös kliinisiä tapauksia, mutta kantajien määrää ei tiedetä.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mitenkään yleinen tauti, vaan nyt puhumme erittäin harvinaisesta, joskin vaarallisesta ja täten myös vakavasti otettavasta perinnöllisestä sairaudesta. Mikäli olet harkitsemassa englanninspringerspanielin hankintaa, sinun ei tule nyt pelästyä, että rotu olisi äärimmäisen sairas, sillä näin ei ole. Vaan pikemminkin kyseessä on erittäin terve rotu verrattuna moneen muuhun. Tämä vain sattuu olemaan vakava sairaus, joten tästä puhutaan siksi paljon. Ei siis taudin yleisyyden vuoksi.
Koirat voidaan siis testata DNA-tutkimuksella ja näin osa kasvattajista varmasti tekevätkin jalostuskoirilleen. Taudin harvinaisuuden vuoksi tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä vaan pikemminkin varmistuskeino ettei käytetyissä linjoissa kulje tämä mutaatio mukana. Vielä muistutus: englanninspringerspanieli on varsin terve rotu ja tämäkin on siis äärimmäisen harvinainen sairaus.