Kuva: Marjo Jaakkola
Kuva: Marjo Jaakkola
Suomen rotuyhdistys: Springerspanielit r.y.
Tämä rotu on nimensä mukaisesti peräisin Walesista. Se ei ehkä ole yhtä linjakas ja hienostunut kuin muut spanielirodut, mutta se on metsästysintoinen, voimakas ja kiinteä. Alkuperäinen kanta on peräisin jopa 1700-luvulta (Walesin maatilojen punavalkoiset spanielit). Rotu on alusta saakka ollut käyttökoira. Walesinspringerspanieli työskentelee tehokkaasti maalla, vedessä ja vaikeakulkuisessa maastossa. Walesissa rotua käytetään myös lammaspaimenena.
Walesinspringerspanielin oma rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Rodun tunnettuja kehittäjiä ovat mm. John T. D. Llewelyn, Blandy-Jenkins, Adams-Williams sekä A. T. Williams (kennel of Gerwn). Yhdysvaltoihin rotu rekisteröitiin vuonna 1914, mutta siellä rotu ei ole saanut suurta suosiota. Ruotsiin rotu maastoutui vuonna 1963. Suomeen walesit tulivat yli 40 vuotta myöhemmin kuin englanninsprinkut (vuonna 1967 ensimmäiset Ruotsista).
Kuva: Elina Hakoila
Walesinspringerspanieli on hieman matalampi kuin englantilainen veljensä (n. 47 cm). Lisäksi se on hieman harvinaisempi rotu kuin englanninspringerspanieli, mutta tästä huolimatta rotua arvostetaan suuresti.
Pää on keskipitkä ja ilmeikäs, otsapenger erottuu selvästi. Luusto sekä lihakset ovat voimakasrakenteisia. Turkin väri on punaisen ja valkoisen kirjava. Kirsu on tumma tai lihanvärinen. Walesinspringerspanielin silmät ovat keskikokoiset sekä tummat tai pähkinänruskeat. Korvat ovat spanieliksi pienet, viininlehden muotoiset ja päänmyötäiset. Korvat ovat melko alas kiinnittyneet. Kaula on pitkä ja lihaksikas.
Runko on keskipitkä ja selkä lihaksikas. Walesin raajat ovat suorat ja vankat, käpälät ovat tiiviit ja pyöristyneet. Karva on tuuhea, suora ja silkkimäinen. Hapsutusta on vatsassa ja raajojen takasivulla. Väriltään walesi on täyteläisen punainen ja valkoinen.
Kuva: Elina Hakoila
Walesit ovat monikäyttöisiä ja toiminnallisia koiria. Luonteeltaan nämä koirat ovat vilkkaita, iloisia ja itsenäisiä. Rodun kasvattaminen ja kouluttaminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä (koska se osaa osoittaa mieltään jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi). Walesit tulevat hyvin toimeen lasten kanssa ja yleensä myös muiden koirien kanssa. Siis luonteeltaan rotu muistuttaa paljon englanninspringerspanielia, vaikka jotkut walesit ovat päättäväisempiä ja karumpia kuin enkut. Göran Hermelin sanoo kirjassaan Spanielit ja noutajat (Spaniels och retriever) walesinspringerspanielin olevan luonteeltaan ja käyttäytymiseltään englanninspringerspanielin ja cockerspanielin välimuoto. Nämä koirat eivät muuten murise juuri koskaan.
Rotu on myös pääosin terve. Lonkkaniveldysplasiaa tavataan, mutta tapaukset eivät yleensä ole vaikeita. Rotu kuuluu PEVISAan.
Rotu on suosittu näyttelykoira ja ulkomuodon taso Suomessa on hyvä. Näyttelykehän lisäksi tämä koira sopii hyvin agilityradoille ja tottelevaisuuskehiin. Omistajan tulee olla aktiivinen, liikkuva, kärsivällinen ja huumorintajuinen ihminen ja aikaa tulee olla tarpeeksi koulutukseen. Turkki vaatii kampausta pari kertaa viikossa, mutta pestään vain kun on tarpeellista. Trimmaus suoritetaan ennen näyttelyä tai 3-4 kertaa vuodessa jos näyttelyitä ei harrasteta.Rotu on hyväksytty seuraavien järjestöjen osalta: FCI/126, AKC, UKC, KC, CKC, ANKC.
Am Ch Benton Ivy League, kuva: Adrienne Bancker