Kirjoittaja: Sanna Kavén
Kysymys jalostukseen käyttämisen mahdollisuudesta tulee varmasti monenkin koiranomistajan mieleen jossakin vaiheessa. Jalostus on vastuullista toimintaa, jota ei tule tehdä ilman taustoihin perehtymistä. Jokaisen koiran jalostuskäyttö on aina yksilöllinen asia ja viime kädessä paljon kiinni koiran omistajasta.
Jalostusyksilöiden valinnan pohjalla ja kasvatuksen perustana on aina rotumääritelmä (ks. rotumääritelmät ESS ja WSS). Jokaista jalostusyksilöä tulee verrata tarkasti rotumääritelmään ennen jalostuspäätöstä.
Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla terve. Springerspanieleilla PEVISA:n (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) mukaiset tutkimukset ovat lonkkakuvaukset (dysplasian varalta) sekä silmätutkimus (verkkokalvon rappeuma PRA ja harmaakaihi HC), mutta tämä tarkoittaa näillä roduilla vain tutkimuspakkoa (ei rajoituksia jalostuskäyttöön). Mikä voi kuitenkaan olla motivaatio käyttää perinnöllistä sairautta sairastavaa koiraa jalostukseen?
Fyysisen terveyden lisäksi koiran on oltava psyykkisesti terve. Luonne on koiran yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ellei tärkein. Koiran on pystyttävä tulemaan toimeen jokapäiväisessä elämässä ihmisten kanssa. Kaikki luonneongelmat eivät ole perinnöllisiä, mutta perinnöllisyyttä on mahdotonta todeta yksiselitteisesti, joten jalostukseen tulee käyttää vain hyväluonteisia koiria. Koiran tulee siis olla luonteeltaan rodunomainen. Mittaria rodunomaiselle luonteelle ei ole olemassa, vaan se on suurelta osin itse todettava ja opeteltava tunnistamaan. Kaikenlainen vihamielinen käyttäytyminen ei kuulu millekään koiralle, ja erityisesti spanieleilla se on tuomittavaa.
Jalostuskoiran tulee olla ulkonäöltään rodunomainen ja sen tulee edustaa erinomaista rotutyyppiä. Rotumääritelmässä on tarkoin kuvattu miltä rodun edustajan tulee näyttää. Yksi tärkeimmistä rotumääritelmän kohdista on koiran liikkeet, sillä se on rotutyypin mittari ja liikkeet yleensä paljastavat koiran todellisen rakenteen ja yhteensulavuuden.
Koiran tulee kyetä rodunomaiseen käyttöön. Käyttöominaisuudet ovat olleet alusta asti perusta rodun jalostukselle ja niitä tulee vaalia. Eri roduilla on eri käyttötarkoitukset ja useimmiten niihin on luotu omat rodunomaiset käyttökokeet koiran ominaisuuksien testaamiseksi.
Ei välttämättä riitä, että koira on itse terve ja muuten rotunsa erinomainen edustaja, vaan jalostuspäätökseen tulee vaikuttaa myös sukujuuret. On todennäköisempää päästä jalostustavoitteisiinsa, jos jalostuskoira on tehty menestyneistä ja terveistä linjoista, mutta tietenkään tämä ei ole takuu onnistumisesta (jokainen koira on perimältään kuitenkin yksilöllinen).
Ensiarvoisen tärkeää on tarkastella koiran lähisukua. Jos esimerkiksi koiran emällä tai isällä on todettu perinnöllinen sairaus, on sen jälkeläiset tällöin todennäköisesti ko. sairauden kantajia (suurin osa perinnöllisistä sairauksista kun periytyy resessiivisesti eli sairaan yksilön jälkeläiset aina kantajia). Jos koira on sairauden kantaja, se tarkoittaa ettei se ole sairas, mutta kantaa sairauden geeniä ja saattaa periyttää sitä edelleen jälkeläisilleen. Sukutaulussa näkyvien koirien lisäksi on syytä tarkastella mm. koiran sisarusten (täys- ja puolisisarusten) terveyttä, tuloksia ja muita jalostusarvoon vaikuttavia tekijöitä.Jalostuskoiran tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa (riittävästi liikuntaa ja laadukasta ruokaa). Jalostuskoiralla on erityisen tärkeä huolehtia myös loishäädöistä ja rokotuksista, jotta pennut eivät saa tarttuvia tauteja.
Kasvattajilla on erilaisia painotuksia jalostuksessa sekä arvostavat eri asioita jalostuskoirissa. On kuitenkin luotu erilaisia testejä ja kokeita jalostustyön avuksi.
Näyttelyissä saa kirjallisen arvostelun koirasta rodun arvosteluoikeudet omaavalta tuomarilta, joka arvioi koiran rotumääritelmään verrattuna. Ehkä eniten arvoa voi antaa rodun erikoistuomarille eli tuomarille, joka on joko kasvattanut itse rotua tai muuten perehtynyt erityisen hyvin rotuun uransa aikana. Hyvän tuomarin mittana voidaan ehkä pitää myös kokemusta (toiminut tuomarina rodulla monissa eri maissa) sekä "linjan pitämistä" (palkitsee aina samantyyppisiä koiria, joilla samoja hyviä ominaisuuksia eikä juurikaan rotumääritelmän vastaisia ominaisuuksia). Suomessa järjestetään myös epävirallisia näyttelyitä, mutta näiden tuloksilla ei ole juurikaan jalostusarvoa, sillä usein näiden näyttelyiden tuomareilla ei ole virallista pätevyyttä tehtäväänsä (eli ei rodun virallista arvosteluoikeutta). Koiranomistajan tulisi oppia lukemaan arvosteluja oikein ja kannattaakin lukea arvostelua verraten rotumääritelmään (mikä on hyvä mikä huono ominaisuus). Kannattaa myös huomioida, että tuomareilla on usein erilainen tapa kirjoittaa arvosteluja. Joillakin sana "hyvä" voi tarkoittaa jonkin tietyn ominaisuuden kehumista, mutta toisella se tarkoittaa laatuarvosana "hyvän" arvoista eli varsin keskinkertaista (Suomessa käytössä laatuarvosanat erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä ja hylätty). Siis näyttelytulokset ja sieltä saatavat arvostelut eivät ole yksiselkoisia, vaan aina tulee tutustua tuomareiden taustoihin ja arviointityyliin paremmin.
Springerspanielin käyttöominaisuuksia voi testata mm. spanielien metsästyskokeessa, metsästyskoirien jäljestyskokeessa sekä spanielien taipumuskokeessa. Suomen muotovalion arvoonkin springerspanieleilla vaaditaan hyväksytty tulos spanielien taipumuskokeesta (SPA) tai spanielien metsästyskokeesta (SPME) vähintään 3. palkinto. Kansainväliseen muotovalion arvoon vaaditaan spanielien metsästyskokeesta (SPME) avoimesta luokasta vähintään 109 pistettä (= yli 1. palkinnon rajan).
Koiran tottelevaisuutta arvioidaan tottelevaisuuskokeessa. Lisäksi on erilliset luonnetestit, jossa keskitytään koiran luonteen arviointiin. Näiden testien tuloksia tulee lukea aina pitäen mielessä mitkä ovat rodussa toivottuja luonteenpiirteitä ja mitkä taas vähemmän toivottuja. Rotujärjestöt järjestävät myös jalostustarkastuksia, jossa koirat saavat puolueettoman arvion ominaisuuksistaan. Muita kokeita, joiden tuloksissa saattaa olla springerspanieleilla jalostuksellista arvoa ovat mm. agility-kokeet ja käyttäytymiskokeet (BH).
Jalostukseen liittyvissä asioissa neuvoo ensisijaisesti rotujärjestö (springerspanieleilla kannattaa ottaa yhteyttä Springerspanielit Ry:n jalostustoimikuntaan). Myös Suomen Kennelliitolta saa tarvittaessa apua.
Taustaa oman koirasi sukutaulusta saat parhaiten koiran kasvattajalta, sekä sen vanhempien omistajilta ja kasvattajilta. Kannattaa käyttää hyödyksi näiden ihmisten kokemus kasvattamisesta ja pyytää apua.Jalostuksesta itsestään on olemassa monia kirjoja maailmalla niin suomeksi kuin muillakin kielillä. Lisäksi käytettävissä on internet (esim. Google-hakukoneella saat avainsanoilla haettua paljon artikkeleita aiheesta), mutta on muistettava, että internetissä kuka vaan voi julkaista lähes mitä vaan ja näin ollen kaikkeen internetistä luettuun tulee suhtautua varauksella.
Täydellistä koiraa tuskin onkaan, myös jalostuskoirissa on virheitä. Jalostustyötä ajatellen on ensiarvoisen tärkeää, että kasvattaja osaa laittaa oikeat painot koiran virheille ja tunnistaa koiran todellisen laadun. Jalostuksen tavoite on tuottaa rodun keskiarvoa parempia koiria ja näin tuoda lisää rodulle. Kaikki koirat eivät ole jalostuskoiria ja kaikkia koiria ei tarvitse käyttää jalostukseen.
Jalostus vaatii muutakin kuin yhden hyvän koiran. Siihen tarvitaan rahallisia investointeja, hyvä ja koiralle sopiva vastakkaisen sukupuolen edustaja, aikaa ja kärsivällisyyttä, vastuunkantoa ja paljon muuta. Harkitse siis tarkkaan onko sinulla tähän resursseja ennen jalostuspäätöstä.