Koiran anatomia

Koiran osat

Koiran rakenne on huomattavasti erilainen kuin ihmisen. Huomattavinta on tietenkin se, että koira liikkuu neljällä raajalla (ihminen kahdella) ja koira on varvasastuja (nopeuttaa). Koirien raajat ja lihakset ovat kehittyneet kestämään nopeita ja pitkiä juoksumatkoja. Eturaajat ovat kehittyneet tähän mm. liikkumalla vain eteen ja taakse (toisin kuin ihmisellä kädet liikkuvat mihin suuntaan vain). 

Luusto

Koiran luuranko muodostuu yli 300 kiinteästä tai nivelillä toisiinsa liittyvästä yksittäisestä luusta. Luihin kiinnittyvät lihakset, nivelsiteet ja jänteet. Luuston tehtävä onkin suojella ja tukea elimistöä sekä toimia osana liikuntaelimistöä. Luusto on melkeinpä liikunnan mittari: mitä enemmän koirasi liikkuu, sitä parempi luusto sillä on. Tietenkin osaltaan vaikuttavat myös perintötekijät ja oikeanlainen ruokavalio (luusto vaatii kalsiumia, fosforia, valkuaisaineita sekä D-vitamiinia). Luut ovat elävää kudosta, joka on muodostunut luusoluista, ja näin luusto myös kehittyy läpi koiran elämän. Eli koiran luustoon et voi vaikuttaa liikkumalla sen kanssa vain kun koira on nuori, vaan työtä pitää tehdä läpi koiran elämän. Näin voit varmistaa, että koirasi luusto kestää myös kun ikää tulee lisää. Luusto on siis osa koiran liikuntaelimistöä: mikäli luusto on huonossa kunnossa, koiran liikkuminen kärsii ja tämä puolestaan heikentää luustoa entisestään.

Yleensä koiran polvet, nilkat, ranteet ja kyynärpäät kuvitellaan olevan eri paikoissa, missä ne todellisuudessa ovat (itsellänikin kieltämättä on joskus vaikeuksia muistaa missä kohdassa on mikäkin koiran osa). Nilkat ja polvet ovat siis ylempänä kuin mitä ensi silmäyksellä olettaisi, kuten myös kyynärpäät ja ranteet.

Luuston muodostavat pääkallon, selkärangan, rintakehän, lantion sekä raajojen yksittäiset luut. Tukikudokset ovat osittain rustoa, joka on luuta pehmeämpää ainetta. Luita on koiralla monenlaisia: mm. pitkiä ja pyöreitä putkiluita, litteitä luita ja monihaaraisia nikamia. Osa luista on kiinnittyneet toisiinsa kiinteästi (kallo) ja osa taas ovat kiinnittyneet nikamien avulla toisiinsa.

Lapaluun yläreunan alapuolella oleva selän etuosa on nimeltään säkä ja tästä mitataan koiran säkäkorkeus (säkän korkein kohta maasta seisottaessa luonnollisessa asennossa tasaisella alustalla).

Rinta- ja lantioranka ovat muodostuneet sellaisiksi, että lantio-osan voimakas taivuttaminen ja takaraajojen ojentaminen kauas eteenpäin on mahdollista (esim. nukkuessa ja juostessa esiintyy näitä asentoja). Koira tassuttelee neljällä jalalla, josta on jo pääteltävissä, että sen luusto on kehittynyt erilaiseksi kuin ihmisen (niin mittasuhteiltaan kuin kulmauksiltaankin).

Koiralla on 42 pysyvää hammasta. Tavallisesti pennuilla ei ole syntyessään puhjenneita hampaita. Hampaiden puhkeaminen alkaa 3-4 vkon ikäisenä ja jatkuu 3-4 kuukauden ikään. Maitohampaat vaihtuvat pysyviksi 4-7 kuukauden ikäisenä. Ensimmäisellä välihampaalla (P1) sekä takimmaisilla poskihampailla ei ole maitohampaita, vaan ne puhkeaa suoraan pysyvinä hampaina. Täydellinen pysyvä hampaisto kehittyy murrosikään mennessä. Yleensä hampaat vaihtuvat helposti. Joillakin yksilöillä on taipumusta maitohampaitten kiinnijäämiseen mikä voi johtaa pysyviin virheasentoihin ellei juuttuneita maitohampaita vedetä ajoissa pois. Siksi hampaiden vaihtumista on syytä tarkkailla.

Nisäkkään eri hampaiden lukumäärän ilmaisevaa kaavaa kutsutaan hammaskaavaksi. Kutakin hammasta vastaa kirjain. Koiran hammaskaavassa etuhampaita vastaa I-kirjain (inkisiivit), kulmahampaita C (canine), välihampaita P (premolaari) ja poskihampaita M (molaari). Ylärivi ilmoittaa yläleuan puoliskon hammasluvun ja alarivi alaleuan puoliskon hammasluvun.

Koiran maitohammaspurennan kaava on:
    3I, 1C, 3P
    3I, 1C, 3P x 2
    =28 hammasta

Pysyvän hampaiston kaava on:
    3I, 1C, 4P, 2M
    3I, 1C, 4P, 3M x 2
    =42 hammasta

Koiran hampaat ovat keskenään varsin erityyppisiä ja niillä kaikilla on oma tarkoituksensa: kulmahampailla purraan saalista, etuhampailla revitään lihat ja poski- ja välihampailla hienonnetaan.

Lihakset ja hermosto

Noin 250 lihasryhmän toimintaan tarvittavan energian koira saa ravinnon perusaineksista eli hiilihydraateista, rasvasta ja valkuaisesta, joista suurin osa muuttuu kuitenkin lämmöksi, jota koira tarvitsee ruumiinlämpönsä ylläpitämiseen. Yksittäisiä lihaksia koiralla on noin 500, joista noin 300 liikuttavat raajoja ja muilla on toisia tehtäviä. Lihakset vaativat toimiakseen siis paljon energiaa ja happea, ja näitä voidaan tarjota liikunnalla, ravinnolla sekä terveydellä.

Lihakset ovat koiran tärkein liikuntaelimistön osa (kuten myös ihmisellä). Lihakset saavat aikaan liikkeen, luusto pitää vartalon "kasassa". Liikkeen lisäksi lihakset mm. hoitavat pidätyskyvyn rakossa ja suolistossa (sulkijalihakset), tuottavat lämpöä, estävät liikkeitä ja vakauttavat niveliä (tukevat niveliä, jotta ne eivät turhaan taivu). Lihaksia säätelevät hermoimpulssit, jotka voivat olla joko tietoisia tai refleksinomaisia.

Lihakset ovat kiinnittyneet luihin päistään. Lihas koostuu lihassyistä, jotka ovat kiinnittyneet toisiinsa pitkittäin. Lihassyyt koostuvat vuorostaan pienistä lihassäikeistä, jotka muodostavat eräänlaisia "nippuja" tai "kimppuja" (syitä).

Kuten meillä ihmisilläkin, koiran lihakset toimivat usein pareina. Tämä tarkoittaa sitä, että kun toinen lihas supistuu, niin toinen venyy (toinen vaikuttaa päinvastaisesti kuin toinen). Kokeile tätä vaikka omalla kädelläsi: kun koukistat kättäsi, hauislihaksesi supistuu kun taas samalla olkalihas venyy. Sama tapahtuu myös jalkaa koukistettaessa (kun toisen puolen lihas supistuu, toisen puolen venyy).

Lihaksia on kolmea tyyppiä:

• poikkijuovaisia: tahdonalaisia, nopeita, liikuttavat esim. luita, korvia ja silmiä

• sileitä: reflekseistä toimivia (ei tahdonalaisia), mm. verisuonissa ja ruoansulatuskanavassa

• sydänlihas: pumppaa verta (kuten varmasti kaikki tiedämme)

Kuten jo aikaisemmin todettiin, lihaksia säätelee hermosto. Tämän työn lisäksi hermosto säätelee mm. sisäelimien ja rauhasten toimintaa. Hermosto toimii sekä refleksin että tahdon "voimalla". Aivot tuottavat impulssin, jonka sitten hermosto kuljettaa lihaksille. Tämä on eräänlainen käsky, jota lihaksen tulee noudattaa. Refleksinomaisesta toiminnasta on hyvä esimerkki se, kun koira työntää kuononsa vaikka nokkospuskaan. Kuonoon sattuu ja tästä lähtee tieto aivoihin. Aivot lähettävät impulssin hermoston kautta lihaksille, että vedä kuono äkkiä pois puskasta ja näin tapahtuu. Tällaiset refleksinomaiset impulssit kulkevat aina selkäytimen kautta.

Hermosto koostuu kahdesta osasta:

• keskushermostosta (aivot ja selkäydin)

• ääreishermostosta (kaikki lihakset, elimet ja aistinelimet keskushermostoon liittävät hermot)

  • koostuu puolestaan kahdesta osasta: somaattisesta eli tahdosta riippuvasta sekä autonomisesta eli tahdosta riippumattomasta hermostosta

Elimistö

Sisäelimistä keuhkot ja sydän ovat kehittyneet erittäin voimakkaiksi ja niitä koira saa kiittää kestävyydestään ja nopeudestaan. Hyvin laajentumiskykyisen mahalaukkunsa ansiosta koira voi nauttia kerrallaan melkoisen määrän ruokaa. Myös virtsarakko on joustava ja siihen koira voi varastoida sen virtsamäärän, jota etenkin urokset tarvitsevat reviirin merkitsemiseen.

Sydän ja verenkiertoelimistö

Kuten lihaksistosta kerrottaessa jo todettiin, sydän on oma voimakas lihaksensa, joka pumppaa verta vartaloon. Kun veri on luovuttanut kaiken happensa, se kulkeutuu sydämeen (valtimot) ja sitä kautta keuhkoihin hapettumaan. Kun hapetus on tapahtunut, veri kulkeutuu takaisin sydämeen ja sitä kautta vartalon eri osiin (laskimot). Sydän on niin koiralla, kuin muillakin elävillä, erittäin monimutkainen laitos ja yksi tärkeimmistä ruumiin osista.

Veri on nestemäistä sidekudosta, jossa on punasoluja ja valkosoluja. Valkosolut ovat elimistön sotajoukot erilaisia bakteereja vastaan. Punasolujen tehtävänä on kuljettaa happea, hiilidioksidia ja ravintoaineita.

Verenkiertoelimistö sisältää sydämen ja veren lisäksi verisuonia, joita on kolmea eri tyyppiä: valtimoita, laskimoita sekä hiussuonia. Valtimoissa virtaa hapettunut veri kohti sydäntä ja keuhkoja. Laskimoissa taas veri on hapettunutta ja on matkalla vartalon eri osiin. Hiussuonet taas yhdistävät laskimoita ja valtimoita keskenään. Valtimot ovat vahvempia kuin laskimot ja ne kuljettavat verta nopeammin. Hiussuonten seinämät ovat erittäin ohuita. Veren ja kudoksien välillä happi, hiilidioksidi ja ravintoaineet kulkeutuvat verisuonien seinämien läpi.

Hengityselimistö

Kuten kaikilla nisäkkäillä, koirallakin on kaksiosaiset eli parilliset keuhkot (sinulla itselläsikin on oikea ja vasen keuhko). Kun koira hengittää sisään, sen sierainten, nenäontelon, suun ja nielun kautta ilma kulkeutuu keuhkoihin. Keuhkoista happi siirtyy verenkiertoon. Kun happi on muuttunut elimistössä hiilidioksidiksi, se kulkeutuu verenkierron kautta keuhkoihin ja sieltä uloshengitysilmaan.

Rintakehän alla sijaitsee pallea. Tämän lihaksen tehtävänä on toimia keuhkojen tilavuuden säätelijänä. Kun pallea supistuu, se antaa tilaa keuhkoille.

Ruoansulatuselimistö

Ravinto pilkotaan ensin suussa pienemmäksi. Joillakin koirilla on tapana hotkia, jolloin ne eivät pilko ruokaa vaan nielaisevat sen sellaisenaan. Tällaisille koirille on hyvä antaa ruoka valmiiksi "pilkottuna" (esim. soseutettuna). Suussa pilkkomisen jälkeen ruoka lähtee matkalle ruoansulatuselimistöön, jossa se pilkkoutuu entistä pienempiin osiin kemiallisesti. Erotetut ravintoaineet käytetään elimistön polttoaineiksi ja osa tulee "jätteenä" ulos (ne, joita elimistö ei pysty hyödyntämään). Osa tämän lisäksi varastoituu elimistöön (tämä on tuttua etenkin vanhempien koirien kanssa...). Koiralla on huomattavasti lyhyempi suoli kuin ihmisellä ja tämä tarkoittaa, että ruoka tulee nopeammin "läpi".

Tässä ruoan kulku koiran elimistössä:

1. muhennetaan suussa (sylki tuo liukkautta)
2. niellään, jolloin ruoka siirtyy ruokatorveen
3. mahalaukussa ruokaa muhennetaan entisestään (normaalisti muutamia tunteja)
4. pohjukaissuolessa erotetaan rasvat, sokerit ja valkuaisaineet
5. ohutsuolessa jatkuu sulatus ja ravintoaineet imeytyvät seinämien kautta verenkiertoon
6. paksusuolessa vesi ja jotkin kivennäiset erottuvat lopusta (ulosteesta)
7. peräsuoleen varastoituu loppu, josta se sitten poistuu kun koira ulostaa

Iho

Ihon tehtävä on suojata koiran elimistöä kuivumiselta sekä erilaisilta taudinaiheuttajilta. Ihon läpi ei kulkeudu vesi eikä bakteerit. Lisäksi iho toimii tietenkin aistinelimenä (tunto, lämpöerot) ja säätelee ruumiin lämpötilaa. Koiralla iho tuottaa myös karvoja, talia ja hikeä.

Iho on suhteelliselta kooltaan sitä suurempi mitä pienempi koira on kyseessä ja myös koiran suurin elin. Koiran iho ja yleensä muukin elimistö on kunnossa, mikäli koiran iho ja turkki on kunnossa eli ihoa ja turkkia voidaan pitää melkeinpä koiran terveyden mittarina. Ihosairauksia esiintyy erilaisia.

Koirilla on hikirauhasia kuten ihmisilläkin, mutta ne toimivat koirilla vain kuonossa ja tassunpohjissa. Kun koiralle tulee kuuma se ei ala hikoilla vaan läähättämään (hengittämään tavallista tiuhemmin/voimakkaammin = hyperventilaatio). Tällöin sisään- ja uloshengitys ei tuo keuhkoihin happea vaan pikemminkin luo jatkuvan ilmavirran, joka estää kosteuden haihtumista kieleltä.

Virtsaelimet

Elimistöön kertyy ravinnon ja hengitysilman kautta paljon jäteaineita. Nämä jäteaineet poistuvat paitsi ihon (hien), ruoansulatuselimistön (uloste) ja hengityselimistön (uloshengitysilma) kautta, niin myös virtsaelimistön kautta. Virtsa sisältää pääosin vettä. Noin kymmenen prosenttia siitä on aineenvaihdunnan tarpeettomia kuona-aineita sekä mineraalisuolojen ylijäämiä ja myrkyllisiä aineita. Koiralla virtsaa kehittyy enemmän kuin ihmisellä ja se on sakeampaa. Virtsan muodostus ja poisto elimistöstä tapahtuu seuraavasti:

1. virtsan muodostus alkaa munuaisista
2. munuaisista virtsa siirtyy virtsanjohtimiin
3. virtsajohtimia pitkin virtsa siirtyy varastoitavaksi virtsarakkoon
4. virtsaputkea pitkin virtsa poistuu elimistöstä

Virtsan poistuminen virtsarakosta tapahtuu sulkijalihaksen avulla, joka on tahdonalainen lihas. Pienellä pennulla saattaa olla ongelmia tämän lihaksen käytössä ja näin se saattaa virtsata sinne tai tänne. Aikuinen koira osaa säädellä virtsaamista, mikäli se vain on terve.

Sukuelimet

Sukuelimistöstä tuotteena syntyy sukusoluja, joita koira tarvitsee lisääntymiseen. Nartulla sukuelimistöön kuuluu lisääntymissoluja tuottavien osien lisäksi myös synnytyselimet. Nartun ja uroksen sukuelimet eroavat siis hieman toisistaan. Nartun sukuelimen osat ovat: 

• munasarjat (tuottaa munasoluja)
• munanjohtimet
• kohtu (kaksihaarainen, kohdussa kehittyvät pennut)
• emätin
• sukupuoliaukko, jota reunustavat häpyhuulet
• maitorauhaset
• nisät

Uroksen sukupuolielimet muodostuvat seuraavista osista:

• kivekset (tuottaa siittiöitä)
• lisäkivekset
• siemenjohtimet
• siitin
• eturauhanen (tuottaa siemennesteeseen eritettä)

Nartut ovat sukukypsiä siitä lähtien kun sillä on ensimmäinen kiima. Tämä tapahtuu 6-12 kuukauden ikäisenä (riippuu koosta, rodusta ja sukuperimästä). Sivuiltamme löydät oppaan aiheesta Valeraskaus. Uros tulee sukukypsäksi noin 8-9 kuukauden ikäisenä. Tämän jälkeen se on valmis astuttamaan nartun milloin tahansa, kun taas narttu on valmis astutettavaksi vain kiiman tietyssä vaiheessa. Uroksen kivekset laskeutuvat normaalisti 7-10 viikon ikäisenä.

Sisäerityselimistö

Sisäerityselimistöön kuuluvat ne elimet, jotka tuottavat hormoneja. Hormonit säätelevät elimistön toimintoja kemiallisesti. Sisäerityselimiä kutsutaan myös umpirauhasiksi. Umpirauhaset eivät ole koiran elimistön ainoita hormonien tuottajia (esim. istukassa muodostuu hormoneja). Hormoneja on monenlaisia ja kaikilla on erilaisia vaikutuksia elimistöön, jonne ne kulkeutuvat verisuoniston kautta.

Umpirauhaset ja niiden tehtävät:

• aivolisäke tuottaa sisäerityselinten toimintaan vaikuttavia hormoneja,  kasvuhormonia sekä virtsaneritystä, synnytystä ja maidoneritystä sääteleviä hormoneja
• haima muodostaa insuliinia, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan (liian pieni insuliinin muodostus aiheuttaa sokeritautia)
• sukurauhaset eli munasarjat ja kivekset tuottavat hormoneja, jotka vaikuttavat mm. käyttäytymiseen, narttujen kiimakiertoon, maitorauhasten toimintaan ja tiineyteen, urosten sukuviettiin, sukuelinten toimintaan sekä luu- ja lihasmassaan
• kilpirauhanen ja lisäkilpirauhaset tuottavat hormoneja aineenvaihduntaa, ruumiillista ja sukupuolista kehitystä sekä veren kalsium- ja fosfaattipitoisuuteen varten
• lisämunuaiset tuottavat adrenaliinia ja muita hormoneja, jotka vaikuttavat verenpaineeseen, silmäterien kokoon, veren sokeripitoisuuteen, aineenvaihduntaan, stressinsietokykyyn sekä sukuelimiin

Aistit

Haju

Koiran tärkein aistielin on sen tavattoman herkkä nenä, joka toimii eräänlaisena vainukompassina. Me ihmiset elämme lähinnä silmiemme kautta, kun taas koira kokee ympäristönsä ensi sijassa kehittyneellä hajuaistillaan. Meidän ihmisten on myös joskus vaikea ymmärtää koirien hajumaailmaa; niiden mielestä jokin haju saattaa olla erityisen kiinnostava ja hyvä, vaikka ihmisen nenää se ei paljon miellyttäisi.

Koiran hajuaisti on siis selväpiirteisin ja tärkein koiran aisteista. Koira haistaa paremmin kuin suurin osa nisäkkäistä ja se jopa liikkuu vainunsa ja hajuaistinsa avulla (koiran hajuaisti on kymmeniä kertoja parempi kuin ihmisten). Koulutetut koirat pystyvät suodattamaan ja erottamaan tiettyjä hajuja muiden joukosta (esim. huumekoirat).

Kuten varmasti kaikki tiedämme, koirat merkitsevät reviirinsä levittämällä omaa hajuaan (joko virtsaamalla tai ruopimalla maata, jolloin polkuanturoiden välistä jää eritettä maahan). Tämän taas muut koirat haistavat ja hajusta ne osaavat päätellä toisen koiran sukupuolen, iän, vaikutusvallan jne. Kiimassa olevan nartun haju välittyy jopa kilometrien päähän urosten kirsun tienoille eli myös parittelukumppani löytyy hajuaistin avulla, kuten myös ruoka.

Ihminen on alkanut pikku hiljaa käyttämään tätä uskomatonta koiran ominaisuutta hyväkseen. Näkyvintä siitä on tällä hetkellä huumekoirat ja hakukoirat. Tämän lisäksi on kokeiltu koiria myös syövän tunnistamisessa (koira haistaa kasvaimen ihmisen iholta), ruumiiden etsimiseen, sienimetsällä ja jopa homevaurioiden havaitsemiseen.

Mihin se sitten perustuu? Koiralla on nenäontelon limakalvossa haistinpiteelin soluja 250 miljoonaa, kun taas ihmisellä vain 5-10 miljoonaa, ja pitää huomioida, että vain muutaman kymmenen solun herkistyminen on riittävä tuottamaan hajuaistimuksen. Hajupinta-alaa (riippuu kuonon pituudesta) koiralla on 150 neliösenttiä, ihmisellä viisi. Koiralla on myös nenäontelossa luiset suuttimet, jotka puhaltavat suoraan kaiken hengitysilman haistinepiteeliin (ihmisellä ei tätä ole). Koira pystyy myös nuuskimaan, mikä tehostaa hajuaistimusta (nenäontelo täyttyy ilmalla ja herkistää hermosoluja hajumolekyyleille). 

Kuulo

Kuulo on koiran toiseksi tärkein aisti. Ihminen kuulee 16:sta 20000 hertsiin (värähdystä sekunnissa). Koiran kuuloalue on 70:stä 100000 hertsiin. Tämä tarkoittaa, että koira pystyy havaitsemaan ääniä, joita me ihmiset emme kuule (etenkin korkeat äänet, kuten koirapilli, jonka ääni on noin 30000 hertsiä). Juuri kuuloon perustuu myös koirien erinomainen vartioimiskyky. 

Sen lisäksi, että koirien kuuloalue on laaja, ne pystyvät erottamaan ääniä toisistaan uskomattoman tarkasti. Esimerkiksi koira saattaa kuulla jo minuutteja ennen perheen kotiintuloa auton äänen ja mennä odottamaan ovelle tai portille (katsoen oikeaan suuntaan, josta perhe on tulossa). Eli koirat saattavat tunnistaa mm. auton äänen muiden joukosta.

Osaltaan koiran kuuloa parantaa suuret korvalehdet. Myös luppakorvaisilla koirilla on yleensä hyvä kuulo vaikka vaikuttaisi, että korvanlehdet peittäisivät äänien kantautumista korvaan.

Näkö

Koiralla on suhteellisen suuret silmät ja sen näkökenttä on huomattavasti laajempi kuin ihmisen, mutta plastinen näkökyky on koiralla heikompi. Koira on luonnostaan kaukonäköinen ja tästä syystä se on mukautunut tajuamaan etupäässä liikettä. Tämä on syy, miksi koira ei välttämättä tunnista kauempana paikoillaan seisovaa isäntäänsä/emäntäänsä. Paikallaan olevia esineitä koiran on kuitenkin vaikea havaita, koska syvyysnäkö ei ole koiran näköaistin parhaita puolia. Tämän olet varmaan huomannut kun olet yrittänyt näyttää koirallesi esim. paikallaan seisovaa lintua... koira kääntää ja vääntää päätään yrittäen etsiä liikettä havaitsematta paikallaan olevaa lintua. Eli koska koiran silmien näkökentät eivät mene ristiin yhtä paljon kuin ihmisellä, sen on paljon vaikeampaa hahmottaa syvyyttä ja etäisyyttä.

Koira näkee värejä vanhasta luulosta huolimatta (ennen luultiin, että koirat olisivat värisokeita). Kuitenkaan niiden värienerottelu ei ole paras mahdollinen. Esim. kun heität punaisen pallon vihreälle nurmikolle, koira joutuu mitä luultavimmin etsimään sen pelkän hajuaistin perusteella. Koirilla on kuitenkin paljon parempi pimeännäkö kuin ihmisellä (näkee hämärässä ja pimeässä paremmin).

Koirien näkökyvyssä on keskenäänkin suuria eroja. Esimerkiksi vinttikoirilla on huomattavasti parempi näkö kuin muilla koirilla.

Maku

Myös makuaisti on koirilla erittäin tarkka ja hyvin kehittynyt. Tämä tietenkin liittyy kiinteästi herkkään hajuaistiin. Kun on hyvä hajuaisti, voi ruoan hajusta jo päätellä onko se syötäväksi kelpaavaa. Mutta viime kädessä koira pystyy päättelemään sen myös mausta.

Tunto

Koiralla on myös hyvä tuntoaisti, jolla se havaitsee kosketus- ja lämpöärsykkeet. Kirsu, huulet, kieli ja polkuanturat ovat herkimpiä tuntemaan. Lisäksi koiralla on syvälle ihoon kiinnittyneitä tuntokarvoja tukemassa aistia (esim. silmien ja huulien lähellä).

Muut

Koira tutustuu myös toisiin lajikumppaneihin aistiensa avulla. Yleensä tutustuminen aloitetaan nuuskimalla kuono kuonoa vasten ja tämän jälkeen siirrytään nuuskimaan toistensa takapäitä, jonka avulla selviää miten toiseen on suhtauduttava.

Edellä mainittujen aistien lisäksi koiralla on aistinsoluja lihaksissa, jänteissä ja nivelissä. Näiden avulla koira aistii vartalon asennon. Sen lisäksi on tasapainoaisti, kuten ihmisilläkin, jolla havaitaan onko vartalo vaaka- vai pystyasennossa. Koira aistii myös kylmän, kuuman ja muut lämpötilat sekä kivun.

Lähteet

Spanielit (Ullman Hans & Evamaria, 1981)
Koiranäyttelykirja (Rainer Vuorinen, 1999)
Oma koira (U. Kokko, V-R Cajander, R. Nummisalo, 2000)
Me koirat (Andreoli Giorgio, 1991)
Tiede 6/2002 lehti, sivut 42-43 ("Mestarinuuskija jäljittää riistan ja syövän", kirj. Jukka Ruukki)