Tässä oppaassa pyrimme kuvaamaan mahdollisimman tarkasti omat kokemuksemme koiran valeraskaudesta ja siitä saamistamme kokemuksista. Lisäksi olemme koonneet eri lähteistä yleisimpiä oireita, hoitokeinoja ja valeraskauden aiheuttajia luettavaksesi.Valeraskauden aikana koira tuntuu olevan täysin omissa maailmoissaan ja tämäkös laittaa myös omistajan stressaantumaan. Siksi onkin tärkeää, että varsinkin aloittelevat koiranomistajat tietävät jo ennen tapauksen esilletuloa, mistä tällainen käytös saa alkunsa, miten se ilmenee ja miten sitä voidaan hoitaa.
Kliinisten kokemusten mukaan valeraskausoireet ovat tyypillisempiä isommilla koiraroduilla kuin pienillä. Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa mitään tutkimusta eikä tätä voida yleistää, sillä kyllä pienienkin rotujen edustajilla ilmenee valeraskauksia.
Valeraskaus on koiralle luonnollinen tila, mutta on muistettava, että se voi olla koiralle äärimmäisen raskasta ja stressaavaa (joskus siis myös omistajalle...). Mikäli koiralla on hankalat ja voimakkaat valeraskausoireet, on sekä koiran että omistajan etujen mukaista pyrkiä lieventämään oireita.
Koiran kiimakierto jaetaan neljään osaan. Kiimakierron ensimmäinen vaihe on kiimaton kausi, jolloin koiralla ei ole hormonitoimintaa. Toisessa vaiheessa eli varsinaisessa kiimassa tapahtuu mahdollinen siittäminen, josta saattaa seurata tiineys. Samaan aikaan naaraan hormonitaso alkaa nousta ja tämä johtaa monilla nartuilla valeraskauden (niillä jotka eivät ole tiineenä). Kiimakierrossa kolmas vaihe vastaa pentujen odotusta eli tiineysaikaa. Neljäs vaihe on se kun pennut ovat syntyneet ja ne erotetaan emästään.
Puhekielessä kiimalla eli juoksulla eli juoksuajalla tarkoitetaan yleensä koko sitä noin kolmen viikon pituista jaksoa, jolloin narttu vuotaa verta. Narttu tulee ensimmäisen kerran kiimaan 6-12 kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen 3-13 kuukauden välein (eli kiimaton vaihe kestää 3-13 kuukautta riippuen yksilöstä).
Nartun sukupuolisen aktiivisuuden kausi eli kiima alkaa esikiimana (n. 10 vrk), jatkuu ns. varsinaisena kiimana (n. 5 vrk), jolloin nartun seksuaalinen vetovoima ja paritteluhalu ovat suurimmillaan ja munasolut hedelmöittymiskykyisiä, sekä loppuu jälkikiimaan (n. 15 vrk) tai tiineyteen, joskus myös tässäkin oppaassa aiheena olevaan valeraskauteen. Astutetaan narttu kiiman aikana tai ei, se käy läpi samat hormonaaliset muutokset kiimakierron aikana.
Koiran tiineysaika on noin 63 päivää eli koira synnyttää keskimäärin 63 päivän jälkeen astutuksesta. Valeraskaus ilmenee saman noin 60-70 päivän jälkeen juoksusta. Joskus valeraskauden oireita saattaa esiintyä myös toisena aikana, johtuen esimerkiksi perheen toisen nartun penikoinnista tai uuden pennun tulosta perheeseen. Tällöin narttu olettaa itse saaneensa pentuja (ns. äidin vaistot heräävät).
Valeraskauden aiheuttaja on koiran veressä olevien hormonimäärien normaali vaihtelu juoksuajan jälkeen. Silloin koiran prolaktiinipitoisuus on kohonnut. Prolaktiinin eritys riippuu vuodenajasta. Koska prolaktiini erittyy aivolohkon toimesta, myös steriloitu narttu voi olla valeraskaana.
Kun narttu on valeraskaana se oikeasti uskoo kantavansa pentuja ja penikoivansa. Oireiden määrä, tyyppi ja voimakkuus vaihtelee paljon eri yksilöiden välillä, joten on epätodennäköistä että seuraavasta tyypillisten valeraskauden oireiden listasta sinun nartullasi esiintyisi näitä kaikkia:
- painon nousu ja vatsan turpoaminen ("pennut vatsassa")
- nisien turpoaminen (maidontuotannosta johtuen)
- maidoneritys, kuten normaalisti nartulla penikoinnin jälkeen (maito on usein kellertävää ja happaman hajuista)
- käyttäytymisen muutokset: koira rakentaa pesää, hoitaa "pentuja", levottomuus, masentuneisuus, joskus aggressiivisuus, flegmaattisuus, oikuttelu
- ruokahaluttomuus tai ylensyönti (syömishäiriöt)
- pahoinvointi ja oksentelu
- synnytyksen oireet
Muutamia konkreettisia oireita:
- kaivaa sohvaa ja tunkee lelujaan allensa (syömään)
- vinkuu yöt ja päivät
- haluton tulemaan ulos ja ulkona haluaa pian takaisin sisälle ("pennut" ovat sisällä ja emo on huolissaan kuinka ne pärjäävät)
- hellyydenkipeys (koira tunkee viereen etenkin yöllä ja kaipaa läheisyyttä)
- ärhäkkä toisia aikuisia koiria kohtaan (puolustaa "pentuja")
Valeraskaus on sinänsä aivan luonnollinen tila nartulla ja se häviää viimeistään kun narttu siirtyy takaisin kiimattomalle kaudelle. Valeraskaus ei sinänsä vaadi käyntiä lääkärillä vaan kotikonstein voidaan jo koiran ja omistajan oloa helpottaa valeraskausoireiden ilmettyä. Joskus oireet voivat myös olla niin voimakkaita, että tilanne vaatii ehdottomasti erillistä hoitoa.
Ehdottomasti paras hoitotapa valeraskauteen on liikunnan lisääminen. Lisäksi ruokinnan rajoittaminen voi tulla kysymykseen. Mikäli harrastat koirasi kanssa jotain, valeraskauden aikana tätä harrastusta tulisi jatkaa normaaliin tapaan (ja ehkä vielä vähän enemmän). Aktivointi ja toiminta saa koiran ajatukset pois valeraskaudesta ja "pennuista". Lisäksi fyysinen rasitus rentouttaa narttua, jolloin se nukkuu yönsä paremmin. Lelujen poistaminen sisätiloista (ja ulkoakin) tulee kyseeseen, mikäli valeraskauden oireet alkavat häiritsemään perhettä (esim. jos koira valvottaa öisin).
Meidän vinkkimme (joita itse käytämme kun nartulla on valeraskaus):
- Älä hyljeksi koiraasi, vaikka se käyttäytyisi omituisesti (esim. näyttäisi hampaitaan), vaan anna sille sen kaipaamaa huomiota ja aloita kotihoito heti kun valeraskauden oireet alkavat.
- Älä koskaan ala moittia ja torua koiraa jos se käyttäytyy "typerästi" valeraskaudesta johtuen (esim. "kaivaa pesää", vinkuu tai murisee). Koira ei mahda tälle mitään ja näin saatat vain pahentaa koiran masennusta ja täten myös valeraskauden oireita. Yritä siis ajatella asiaa enemmän "huumorilla".
- Aktivoi koiraa mahdollisimman paljon, jotta se saa muuta ajateltavaa (käy ulkona useammin ja ole lenkillä kauemmin). Me olemme todenneet, että uiminen rauhoittaa koiraa hyvin (kuluttaa varmaan energiaa siinä enemmän).
- Vähennä koiran ruokintaa ja mikäli maidoneritys on runsasta, rajoita myös hieman nesteen saantia.
- Mikäli koiran oireet eivät ole voimakkaita, voit antaa sen olla kuten ennenkin (ei tarvitse mitään hoitokeinoja).
- Jos koiran oireilut häiritsevät perhettä (esim. valvottaa öisin), ota KAIKKI lelut pois koiralta (siis vie "pennut" pois). Ota pois kaikki muutkin tavarat, joita narttu voi pitää pentuinaan lelujen tilalla.
Tähän sitten melkein loppuivat kotitekoiset poppakonstit valeraskauden hoidossa. Eli jos mikään edellisistä ei auta, voit vain turvautua eläinlääkärin apuun. Koiralle määrätään lääkekuuri, joka vähentää maidontuotantoa sekä auttaa käyttäytymishäiriöihin (hoivakäyttäytyminen).
Ennen valeraskauksia hoidettiin hormonien avulla, mutta niiden aiheuttamien sivuvaikutuksien vuoksi tästä on luovuttu (lisäksi oireet usein palasivat heti kuurin loputtua). Jotkin hormonivalmisteet saattavat esimerkiksi sekoittaa koiran kiimakierron tai aiheuttaa vaarallisen kohtutulehduksen. Nykyään lääkityksessä käytetään usein Galastop -merkkistä lääkettä, jonka ei ole huomattu aiheuttavan vakavia sivuvaikutuksia (koiralla saattaa esiintyä vain lievää uneliaisuutta, ruokahaluttomuutta tai oksentelua, jotka ovat ohimeneviä). Toinen käytettävä lääke on nimeltään Parlodel. Lääkkeitä on saatavana sekä tabletteina että nestemäisinä. Nämä lääkkeet ovat prolaktiinihormonin vastavaikuttajia ja ne lieventävät valeraskauden aiheuttamaa maidoneritystä sekä käytöshäiriöitä.
Yhdeksi hoitomenetelmäksi on noussut myös akupunktiohoito, jolla valeraskausoireet häviävät usein jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Lisäksi tällä hoitomenetelmällä ei ole lainkaan sivuvaikutuksia.
Mikäli koirallasi esiintyy usein valeraskauksia (esim. jokaisen juoksun jälkeen), saattaa tulla kyseeseen steriloiminen (poistetaan kohtu ja munasarjat). Operoinnista seuraava kiimakierron poisjääminen saattaa auttaa valeraskausoireisiin, vaikka ei olekaan sataprosenttisen varma hoitokeino. Sterilointileikkaus tehdään aina kun prolaktiini ei ole koholla (eli ei ole valeraskauden oireita). Monilla ihmisillä on ennakkoluuloja steriloinnin suhteen, joista tulisi päästä eroon. Oikealla hoidolla narttu ei liho eikä laiskistu, kuten usein luullaan. Ainoana "miinuksena" steriloinnissa on luonnollisesti se, ettei steriloitu narttu voi enää tulla tiineeksi ja penikoida. Etuja sen sijaan on monia:
- juoksuajat jäävät kokonaisuudessaan pois (ja samalla kiima-ajan karvanlähdöt, pöksyjen vaihdot, ympärillä pyörivät naapuruston uroskoirat jne.)
- usein myös valeraskauden oireet jäävät pois
- edellisistä johtuen kohtutulehdusvaara poistuu
- nuorelle nartulle tehty sterilisaatio laskee maitorauhaskasvaimien mahdollisuutta huomattavasti
- Lemmikki-lehti 01/2001 (s. 9)
Veera Hovilan opas: Valeraskaus