Narttukoiran tiineysaika vaihtelee 58-71 päivän välillä (pienikokoisilla lyhyempi aika). Ensikertalaisilla tiineys kestää noin 60 päivää ja sitä seuraavilla kerroilla noin 63 päivää (odotusaika on siis yleensä kaksi kuukautta ja kaksi päivää astutuksen jälkeen). Tarkkailu tulisi aloittaa jo 59. päivästä lähtien, koska synnytys voi alkaa jo paria päivää aikaisemmin. Tiineysaika on riippuvainen ovulaation eli munasolun irtoamisen ajankohdasta, joka alkaa noin 9-10 päivän kuluttua nartun kiiman alkamisesta. Tästä alkaa nartun kiimakierron varsinaisen kiiman kausi, jolloin parittelun tulee tapahtua (narttu ei anna uroksen astua muuna aikana).
Koirat osoittavat ensimmäistä kertaa seksuaalista kiinnostusta jo noin seitsemän viikon ikäisenä jäljittelemällä nartun astumista. Tämä on normaalia pennun leikkimistä ja se onkin tarpeellista terveen seksuaalisuuden kehittymiseksi. Myös koirilla on puberteetti-ikä ja se alkaa 6-12 kuukauden ikäisenä. Tällöin uroksilla sukuhormonein (testosteronin) määrä kasvaa ja tämä muuttaa virtsan hajun "urosmaiseksi" (toiset koirat tunnistavat koiran aikuiseksi). Lisäksi urokset alkavat virtsaamaan koipi sivulle nostettuna (eli tähän asti uroskin virtsaa kuten nartut). Nartulla on huomattavissa huomattavasti suurempia muutoksia puberteetin aikana, sillä tällöin alkaa juoksut (kiima-ajat) ja tämä taas tietää sitä, että narttu on sukukypsä.
Uroskoira tulee sukukypsäksi noin vuoden ikäisenä ja on siitä lähtien aina valmis parittelemaan. Nartun ensimmäinen kiima alkaa yleensä sen ollessa 6-12 kuukauden ikäinen. Kiiman aikana narttu on vain muutaman päivän ajan valmis paritteluun (noin 5 päivää) ja tämä aika on 3-17 päivän kuluttua siitä kun kiima on alkanut (riippuu yksilöstä).
Nartun saa astuttaa ensimmäisen kerran vasta 18-kuukautisena eli vasta toisesta kiimasta. Lisäksi nartun ensimmäinen pentue tulisi teettää ennen kuin narttu täyttää neljää vuotta, jotta vältytään vaikealta synnytykseltä. Tulet varmasti törmäämään tilanteisiin, että jokin narttu on saanut pennut ensimmäisestä kiimastaan ja nämä pennut saattavat olla jopa rekisteröityjä tästä huolimatta. Tämä johtuu siitä, että pennuille on haettu erikoislupaa rekisteröintiin Suomen Kennelliitolta (syynä on usein vahinkoastuminen saman perheen koirien kesken). Erikoisluvalla rekisteröinti vaatii kuitenkin koirien PEVISAn mukaisen tutkimuksen (vaikka jälkeenkin).
Nartun astutus suoritetaan yleensä uroksen reviirillä. Yleensä uros haistelee hetken ja hyppää sitten nartun selkään takaapäin. Yleensä se onnistuu saamaan siittimen naaraan sisään jo parin yrityksen jälkeen, mutta ellei näin käy, ihminen voi auttaa siirtämällä narttua sopivaan kohtaan (urokseen ei tule koskea, ettei se jätä touhua sikseen). Onnistuneen astumisen jälkeen uros jää siitinpaisuvaisestaan kiinni narttuun n. 15 minuutiksi. Vaikka parittelu olisikin ei-toivottu, on järjetöntä edes yrittää keskeyttää sitä tässä vaiheessa väkivalloin, koska siemensyöksy on yleensä jo tapahtunut. Lisäksi väkivaltainen erottaminen saattaa aiheuttaa molempien koirien loukkaantumisen. Kun "pariskunta" on toisiinsa kiinnittyneinä, tulee narttua pitää paikoillaan, jotta se ei aiheuta vahinkoa urokselle.
Hedelmöittyminen ei välttämättä tarvitse tapahtua astutushetkellä, vaan siittiöt saattavat säilyä hedelmöittämiskykyisinä nartun sukupuolielimissä jopa kuusi vuorokautta. Lisäksi on mahdollista, että narttu tulee tiineeksi ja odottaa kahden eri uroksen pentuja! Hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdunseinämään 11-23 vuorokauden kuluttua parittelusta. Nartun kiimakierrossa on alkanut neljäs vaihe eli jälkikiima, jonka aikana vereen erittyy raskaushormonia (progesteronia). Eli odotusaika on alkanut.
Tiineysaikana nartun energiantarve kasvaa huomattavasti ja sen ravinnontarve on myös tyydytettävä. Älä päästä narttua laihtumaan, sillä se saattaa aiheuttaa ongelmia maidonerityksessä. Mutta älä myöskään päästä koiraa ylenmääräisesti lihomaan, koska se puolestaan saattaa aiheuttaa synnytysvaikeuksia sekä pentukuolleisuutta. Narttu tulee myös madottaa ja rokottaa asianmukaisesti, jotta pennut eivät saa loistartuntoja tai sairauksia. Nartun saama rokote suojaa myös pentuja niiden ensimmäisten elinviikkojen ajan.
Tiineys todetaan käsin tunnustelemalla tai ultraääni- tai röntgentutkimuksen perusteella. Käsin tehtävää tutkimusta vaikeuttavat mm. rasvakudoksen määrä, koiran ruumiinmuoto sekä käyttäytyminen. Ultraäänitutkimus eli kaikukuvaus voidaan tehdä noin 3 viikon kuluessa astutuksesta, jolloin sikiön rakenne ja sydämenlyönnit näkyvät. Lukumäärää ei kuitenkaan voida tällä menetelmällä varmistaa. Röntgenkuvauksella voidaan varmistaa myös pentujen lukumäärä, mutta tämä tutkimus onnistuu vasta noin 45 tiineysvuorokauden tienoilla kun sikiöiden tukirangat ovat alkaneet kalkkeutumaan. Pentuekoko vaihtelee paljon rodun mukaan ja yleensä pienet koirat synnyttävät vähemmän pentuja kuin suuret.
Tiineyden loppuvaiheessa kantavan nartun käytös alkaa muuttua joskus hermostuneeksi ja levottomaksi. Joillakin voi esiintyä myös hyökkääväisyyttä etenkin tuntemattomia kohtaan. Tyypillistä on myös se, että se alkaa seuraamaan tiiviisti isäntää/emäntää. Välillä se saattaa tehdä pieniä happihyppelyjä pihalla tai kiertää huoneessa, mutta pääosin vain makailee. Lisäksi narttu saattaa alkaa kaivamaan nurkkaustaan tai lattiaa kuin pesää tehdäkseen. Tämä ominaisuus on peruja jo esi-isiltä, jotka kaivoivat pesäpaikan pentuja suojellakseen.
Jälkikiima eli tiineysaika päättyy synnytykseen. Tämä siis tapahtuu noin 58-71 päivän kuluttua astumisesta. Kun tämä "laskettu aika" alkaa lähenemään, nartulle tulee varata kodista jokin rauhallinen, tuttu ja lämmin "kolo", jossa se voi rauhassa ja turvallisesti synnyttää. Kun synnytys alkaa olla lähellä, koiraa ei saa jättää yksin, vaan omistajan tulee olla lähistöllä mahdollisten ongelmien havaitsemiseksi. Nartun ruumiinlämpöä tulisi mitata 2-3 kertaa vuorokaudessa tiineysajan viimeisen kahden viikon ajan. Kun lämpö laskee hieman yli asteella eli alle 37 asteeseen, synnytys yleensä alkaa jo 6-18 tunnin sisällä. Mikäli tästä lämmön laskemisesta kuluu yli 24 tuntia eikä synnytys ole vielä alkanut, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Synnytys alkaa avautumisvaiheella, joka kestää 6-20 tuntia. Narttu on levoton ja läähättää tehden samalla pesää. Tässä vaiheessa ei näy vatsalihassupistuksia. Emättimestä saattaa valua limaa.
Toinen vaihe eli ponnistusvaihe kestää 2-6 tuntia ja tällöin kohdunsuu on jo avautunut ja vatsalihassupistukset alkavat. Supistukset myös voimistuvat ja muuttuvat säännöllisiksi. Sikiövedet myös tulevat tässä vaiheessa (ulompi sikiökalvo puhkeaa). Ponnistusvaiheen alusta kuluu yleensä vain noin tunti kun jo ensimmäinen pentu "näkee päivänvalon" (eihän niillä silmät kuitenkaan auki ole....). Mikäli aikaa on kulunut jo yli kaksi tuntia, eikä yhtään pentua ole tullut, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Yhden pennun synnyttämiseen narttu käyttää aina vajaa tunnin (noin puolen tunnin välein syntyy yksi pentu). Yhteensä pentuja tulee yleensä 1-10 (joskus enemmänkin!).
Jälkeisvaiheessa istukka tulee ulos. Tämä tapahtuu jokaisen pennun kohdalla erikseen eli ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe vuorottelevat niin kauan, että kaikki pennut ovat syntyneet. Istukka tulee ulos aina 5-15 minuuttia pennun syntymän jälkeen. Emo poistaa sikiökalvot pennun päältä ja nuolee pennun kuivaksi. Napanuoran emo katkaisee ja syö istukan. Joskus emo voi epäonnistua sikiökalvon poistamisessa ja tällöin omistajan pitääkin auttaa emoa, jotta pentu pystyisi hengittämään. Kaikissa toimissa tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta, eli älä puutu synnytystapahtumaan liian häiritsevästi. Emoa tulee rohkaista puhdistamaan pentuja, koska se on erittäin tärkeä pentuja ja emoa yhdistävä tapahtuma. Istukoiden syönti voi aiheuttaa emolle ripulia vaikka toisaalta ne lisäävät maidoneritystä. Anna sen syödä muutama istukka ja hävitä loput. Syntymän jälkeen pennun on tärkeää päästä imemään emän maitoa nopeasti, jotta se saisi tarvitsemansa vasta-aineet elimistöönsä. Jo ensimmäisen vuorokauden kuluttua maidon vasta-ainepitoisuudet laskevat huomattavasti.
Eläinlääkärin apuun on turvauduttava mikäli ennen ensimmäisen pennun syntymää nartun emättimestä vuotaa vihreää nestettä (tämä on merkki istukan irtoamisesta, joka aiheuttaa sen, ettei pennut saa enää happea). Ota yhteyttä lääkäriin myös:
- jos tiineysaika ylittää 70 vuorokautta
- jos nartulla on voimakkaita supistuksia eivätkä ne johda pennun syntymään 45-60 minuutissa tai jos poltot ovat jatkuneet yli neljä tuntia eikä pentua ole syntynyt
- jos supistukset ovat selvästi kivuliaita
- jos supistukset loppuvat ennen kaikkien pentujen syntymistä
Narttu vaatii paljon energiaa ja kalsiumia synnytyksen jälkeen, joten tämä tarve tulee huomioida myös ruokavaliossa. Tämä johtuu siitä, että ne menettävät maidon mukana paljon kalsiumia ja muita ravinteita. Noin vuorokauteen synnytyksen jälkeen sille ei kuitenkaan välttämättä vielä ruoka maistu.
Pennut ovat syntyessään sokeita ja kuuroja ja hajuaistikin on vain heikosti kehittynyt. Ainoa toimintoja ohjaava aisti pennulla on siis tunto. Pienet pennut ovat erittäin herkkiä kylmälle, kosketukselle sekä kivulle eli niitä tulee käsitellä erittäin varovasti. Ensimmäiset päivät pennulla meneekin vain ravinnon saantiin (eli maidon imemiseen).
Yleensä kokematonkin emo osaa hoivata oikein pentujaan niiden syntymästä lähtien vieroitukseen asti eli luonto hoitaa asiansa lajin jatkamiseksi. Joillakin roduilla jalostus on saattanut aiheuttaa kuitenkin sen, että koira tarvitsee ihmisen apua astumisessa, synnytyksessä sekä pentujen hoidossa (vähän apua taitaa kyllä kaikki nartut tarvita etenkin pentujen hoidossa). Mutta koiraa ei saa auttaa "liikaa", koska tämä vain ruokkii sitä, että narttu ei tulevaisuudessakaan hoida pentujaan vaan antaa omistajan tehdä sen. Eli syynä emon kiinnostuksen puutteeseen pentujen hoivaamisessa voi olla ihminen, mutta myös patologiset syyt (hormonien vaihtelu). Apuna silti siis tulee emolle olla sekä vahtia ettei emo pääse tahallaan eikä tahattomasti vahingoittamaan pentuja.
Älä koskaan estä narttua nuolemasta pentujaan tai putsaamasta pentujen ulosteita pesästä (näin se puhdistaa pesää ja estää loistartuntoja). Kun pennut alkavat kiinnostumaan ulkomaailmasta ja liikkumaan, niiden tulee antaa temmeltää keskenään ja tietenkin emon ympärillä. Tämä on tärkeää sosiaalistumisen kautta pennun elämässä. Pentua tulee alkaa erottamaan sisaruksistaan viidennen ja kahdeksannen viikon välillä ja totuttaa näin myös ihmisiin sekä elämään hetki ilman sisaruksia. Mikäli teet tämän liian myöhään, pennusta saattaa tulla liian riippuvainen sisaruksistaan ja näin tunneherkkiä ja ehkä jopa häiriintyneitä.
Pian pentujen syntymän jälkeen emo alkaa tarjoutumaan imettäväksi menemällä pitkälleen vatsa pentuja kohti ja nuolemalla niitä, jotta ne alkaisivat imeä. Joskus emä tuottaa liian vähän ravintoa eli maitoa pennuille ja omistajan tulee täydentää vähäistä imetystä. Imetys harvenee pikku hiljaa eli jossakin vaiheessa emo lopettaa tarjoutumisen imettäväksi ja pennut joutuvat oma-aloitteisesti etsiä nisiä. Emo yleensä seisoo kun pennut imevät ja alkaa jopa vältellä imemisyrityksiä. Kun siis maito alkaa ravintona vähentyä, emo alkaa ruokkia pentuja oksentamalla niille vatsassaan olevan ruoan. Älä estä pentuja syömästä tätä, sillä se on erittäin hyvin sulavaa ruokaa. Kesykoirat eivät kuitenkaan tee tätä usein, koska omistajat pitävät pennuista yleensä niin hyvää huolta ettei emon tarvitse oksentaa ravintoa pennuilleen.
Spanielit (Ullman Hans & Evamaria 1981)
Oma koira (Ulla Kokko & Veli-Risto Cajander & Rilla Nummisalo, 2000)
Koiran kotilääkäri (Sari Haikka, Gummerus 1995)
Me koirat (Giorgio Andreoli, Tammi 1991)