Näyttelyyn valmistautuminen sisältää myös omistajan valmistautumisen näyttelypäivään (ei riitä, että koira on vimosen päälle hoidettu ja "puunattu"). Koiran esittäjän (joka on yleensä myös omistaja) tulee osata valmistautua ja etenkin suhtautua näyttelyyn oikein. Koiran esittäjällä ei ole syytä jännittää tai pelätä vaan hänen tulisi keskittyä tärkeimpään: koiran suoritukseen ja koiran esittämiseen tuomarille parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tulos vastaisi odotuksia (ja etenkin sitä mitä koira todellisuudessa on). Tuomari ei arvostele koiran esittäjää vaan koiraa, jota esitetään. Yleisökin kehän ulkopuolella katsoo koiraasi, ei sinua (tietenkin joskus sattuu joukkoon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olevansa koiranäyttelyssä... luulevat varmaan missikilpailuksi...).
Koiran esittäjän tulisi olla herättämättä pukeutumisessaan huomiota vaan estraadi tulee antaa koiralle. Pukeutuminen tulisi olla rotuun sopivaa ja neutraalia. Myöskään räikeät ja kuviolliset vaatteet eivät ole paras vaihtoehto: yksiväriset hillityt värit ovat parempia. Rotuun sopivasti pukeutuminen tarkoittaa, että jos omistat suuren koiran, sinun ei ehkä kannata pukeutua korkokenkiin. Yleensä kehässä ei käytetä käsineitä eikä liiemmin hattuja tai takkeja. Kuitenkin jos luontoäiti ei suosi ulkonäyttelyä kauniilla ilmalla, voit jonkin huomiota herättämättömän takin pitää päälläsi (ettet nyt vallan vilustu... eihän näyttelyiden tarkoitus ole minkäänlainen elävän olennon rääkkäys). Minihameeseen ei kannata pukeutua, koska muutoin takanasi seisovat saattavat nähdä jotain "henkilökohtaista" sinun kyyristyessä esittämään koiraasi tuomarille (tulee ihan mieleen näkkileipä-mainos...). Liehuvia vaatteitakaan ei suositella käytettäväksi (esim. pitkät takit tai hameet, huivit ja muut).
Kenkien valinta on myös tarkkaa: isompien koirien kanssa joudutaan juoksemaan kehässä, joten pitää valita kengät, joilla hölkkääminen on mahdollista (mutta ei lenkkareita tai saappaita). Älä myöskään valitse kovaäänisiä kenkiä, jotta ei oma koirasi (eikä muutkaan koirat) häiriinny juostessa kuuluvasta äänestä.
Myös vaatetuksen ja jalkineiden väriä kannattaa miettiä. Mikäli koirasi on musta, ei ole ehkä parasta pukeutua mustiin housuihin, koska tämä aiheuttaa sen ettei koiran ääriviivat erotu kunnolla housujasi vasten ja näin tuomari saattaa nähdä väärin (ihmissilmä on sitten ihmeellinen kapine). Ihminenhän näyttää leveämmältä kun käyttää vaakaraitaisia vaatteita, tämä aiheuttaa sen että myös vierellä oleva koira saattaa näyttää leveämmältä/pidemmältä. Pystyraidoilla on vaikutus päinvastaiseen (ihminen kapenee ja pidentyy ja koira samoin lyhenee ja näyttää korkeammalta). Naisten (ja tietenkin myös meikkiä käyttävien miehien, kun näin vapaassa maassa ollaan...) tulee huomioida näyttely myös meikissä, hajuvedessä sekä hiustyylissä.
Muista kunnioittaa tuomarin päätöstä ja arvostelua tuloksesta huolimatta, nimittäin kun ilmoittaudut näyttelyyn olet jo hyväksynyt että kyseinen tuomari arvostelee koirasi ja valitsee koirista sen kaikkein kauneimman. Hyvin usein tapaa myös koiranomistajia arvostelemassa jälkeenpäin tuomarin päätöksiä kehän ulkopuolella. Tämä ei ole välttämättä kovin fiksua, vaikka yleistä onkin, joten yritäpä ainakin sinä olla sitä tekemättä. Muista myös onnitella voittajaa (hän ei ole vihollisesi, vaan vain kilpailijasi). Älä myöskään käyttäydy kuin tyranni tai "Euroopan omistaja" mikäli satut voittamaan, vaan voita reilusti. Sanavarasto tulisi olla siisti (ei tuhmia tai loukkaavia sanoja) ja äänenkäytössä tulee olla maltillinen. Myöskään sanojen jatkuva toistaminen ei ole hyvästä (kaikki tiedämme, että se on ärsyttävää myös puheita kuunnellessa...). Pääsääntönä voidaan pitää: käyttäydy kuin aikuinen ja ole mukana LEIKKIMIELELLÄ.
Tuomari arvostelee koiran ainoastaan sen perusteella, miten se arvostelutilanteessa esiintyy ja käyttäytyy (siis ei auta ajatella, että kyllä se normaalisti on ihan erilainen...). Arvostelun perimmäinen tarkoitus on palvella jalostusta valitsemalla rotujen tyypilliset ja ulkomuodollisesti hyvät yksilöt. Kasvattajan asia on tämän arvostelun ja tietämyksensä ja kokemuksensa perusteella suunnitella jalostustyö.
Koiran esittäminen on kuin mikä tahansa muukin esittäminen ja esiintyminen. Älä jännitä, koska sillä saattaa olla negatiivinen vaikutus koirasi esiintymiseen ja suoritukseen (etenkin mikäli olet luonteeltasi ihminen, josta jännittäminen näkyy selvästi läpi, toisaalta koira vaistoaa aina omistajan jännittyneen tilan, joten koiraa et pysty tässä huijaamaan). Yritä hillitä itsesi vaikka kuinka olisit pettynyt tuomarin päätökseen eikä koirasi pärjäisikään eli opettele kotona ennen lähtöä se kuuluisa "pepsodent-hymy", joka ei häivy kasvoilta vaikka mitä tapahtuisi. Eli vihaiset ja loukkaantuneet ilmeet eivät sovi näyttelykehiin. No, tämä on sama kuin reilu häviäminen ja tuomarin kunnioittaminen.
Koira esitetään näyttelyhihnalla eli huomaamattomalla koiran tyyliin sopivalla hihnalla, jonka saat hankittua usein myös näyttelypaikalta myyntikojuista tai eläinkaupasta. Eri roduilla on tapana käyttää erilaisia hihnoja, kannattaa kysyä vaikka koiran kasvattajalta millainen hihna olisi omalle koiralle paras. Näyttelyhihnassa on usein samassa sekä hihna että panta eli erillistä kaulapantaa ei tarvita. Hihnan valinnan yhteydessä, varmista, että se on sopivan kokoinen koiralle (ettei pääse karkuun).
Kiinnitä numerolappu esimerkiksi vasempaan rintaan tai hihaan (tai jonnekin muualle, josta se näkyy helposti kehätoimitsijoille). Voit kiinnittää lapun esimerkiksi hakaneulalla tai erillisellä numerolapun kiinnittimellä (joita myydään kojuissa useassa näyttelyssä). Yksi vaihtoehto on numerolapputasku, jonka hyötynä on, ettei tarvitse tehdä reikiä vaatteisiin. Mikäli saamasi numerolappu on liian iso numerolapputaskuun laitettavaksi, voit pienentää sitä hieman ennen näyttelyä. Kehässä tulisi aina olla esillä oikea numerolappu, jotta vältyttäisiin epäselvyyksiltä (joskus monen koiran esittäjillä se kuitenkin tuottaa vaikeuksia, eikä syyttä).
Rodusta riippuen koira esitetään liikkeessä joko "hirttämällä" (eli kaulain ylhäällä korvien juuressa), pitämällä hihnaa alhaalla tai täysin vapaalla hihnalla. Hirttämisessä kannattaa olla tarkkana: ei saa hirttää liikaa, koska koira saattaa alkaa yskimään ja sen liikkuminen kärsii (kun esim. etujalat eivät enää kosketa maata liian hirttämisen seurauksena). Englanninspringerspanielit esitetään usein "hirttämällä", mutta joillekin vapaana esittäminen on kuitenkin paremmaksi. Älä anna hihnan pään roikkua vapaana vaan kerää se esimerkiksi kätesi sisään kun esität koiraa. Eli valitse paras tapa esittää koiran mukaan, kaikki temput eivät toimi kaikilla. Liikkeessä koiraa esitettäessä voi koiraa kannustaa vaikka namupalalla tai lelulla (pitämällä kädessä), mutta pitää huomioida ettei häiritse näillä apuvälineillä toisten koirien suoritusta (ei siis lelun vingutusta tai namipalojen heittämistä maahan).
Ennen liikkeellelähtöä tulee rauhassa asettaa hihna oikein (älä siis hätiköi liikkeellelähtöä vaan tee se rauhassa asettaen koira ja hihna oikein). Kun liikut koiran kanssa, tee se niin hyvässä ryhdissä kuin mahdollista (älä kyyristy koiraasi kohti tms.). Älä myöskään huido turhaan käsilläsi, jotta et itse kiinnitä huomiota vaan annat koirasi esiintyä. Myös koiran tulee liikkua hyvin ja ryhdikkäästi, jonka saat yleensä aikaiseksi makupaloilla tai muulla koiraa kiinnostavalla asialla. Makupaloja ja leluja saat käyttää kehässä, mutta se ei saa olla liikaa huomiota herättävää tai häiritä koiran esiintymistä tai tuomarin arvostelua. Juokse sopivalla nopeudella niin, että koira näyttää mahdollisimman kauniilta ravatessaan. Juokse myös jonon mukaisessa vauhdissa ettei tule kolareita. Esität koiraa tuomarille, joten liiku niin että tuomari pystyy näkemään koiran liikkeet helposti. Seuraa tuomarin ohjeita liikkuessasi (hän osoittaa minne ja miten haluaa sinun juoksevan koirasi kanssa).
Seisottamistyyli on riippuvaista rodusta eli eri rotuisia koiria seisotetaan eri tavalla. Joitakin rotuja taas ei niin sanotusti seisoteta, eli koiran jalkoja ei aseteta erikseen oikeaan asentoon eikä häntää/korvia/leukaa pidellä tai tueta (koira seisoo "vapaana"). Seisota koiraa kylki tuomaria vasten ja pidä sopiva etäisyys koiraan. Tuomariin etäisyys tulisi olla muutama metri (jotta tuomari näkee koko koiran vaivattomasti). Mikäli on kyseessä pieni koira, tulisi koira esittää polvillaan tai kyykyssä. Etutassujen tulee olla vierekkäin sopivan etäisyyden päästä toisistaan. Takatassut sijoitetaan yleensä hieman lantiota taemmas (ei koiran alle). Seisottamista voi harjoitella esimerkiksi kasvattajan opastuksella tai erillisissä näyttelykoulutuksissa, joita usein järjestävät eri yhdistykset.
Heti kun menee koiran kanssa kehään tulee aloittaa sen esittäminen eli koira laitetaan seisomaan näyttelyasentoon. Mikäli koiria on luokassa paljon, koiraa ei tarvitse pitää koko ajan näyttelyasennossa, mutta asentoon laittamiseen pitää olla koko ajan valmius. Kun tuomari antaa toiselle koiralle laatuarvostelua, voit siis antaa koirasi olla "vapaana" (turha pitää näyttelyasennossa). Kehästä voi poistua toisten laatuarvostelun ajaksi, mikäli koiria on samassa luokassa paljon ja laatuarvostelut kestävät tästä syystä kauan, mutta muuten se ei ole tarpeellista. Kun koira on laatuarvostelussa, tulee yrittää esittää koira niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin rotumääritelmää. Älä lopeta koiran esittämistä ennen kuin olet poistunut kehästä.
Laatuarvostelun aikana tuomari paitsi tarkastelee koiraa hieman kauempaa, niin hän tulee myös koskettamaan koiraa, jolloin hän tarkistaa mm. seuraavia asioita:
- hampaiden määrä (opeta koira siihen, että hampaita katselee vieraatkin ihmiset)
- uroskoiran kivekset (totuta koira siihen, että sen "arkoihin" paikkoihin kosketaan)
- lihakset ja luusto
- pään muoto
- rakenne
- väritys
Kaikki kohdat, joissa tässä oppaassa annetaan neuvoja tuomarin kanssa asioimisessa koskevat myös mahdollisia harjoitustuomareita, mutta pääasiallisesti koiran esittäminen tulee kohdistaa tuomariin.